Historia


Glasbruket on kokenut monia vaiheita historian saatossa. Nyt odottaa uusi vaihe.

Kun asuu Glasbruketissä Vexalassa, Uudessakaarlepyyssä, löytää itsensä pitkän ja mielenkiintoisen historian omaavalla alueella. Alueen perinteet juontavat niinkin kauas kuin 1800-luvun alkuun ja ovat vuosien saatossa käyneet läpi paljon muutoksia. Kaikki alkoi 1841, kun kirjanpitäjä ja konttoristi Johan Petter Ehnqvist muuttaa alueelle, jota myöhemmin kutsutaan glasbruketiksi (lasitehtaaksi).

Miksi lasitehdas?
Ehnqvist oli kuullut että lasitehtaat kokivat erittäin menestyksekästä ajankautta ja alueella, jota siihen aikaan kutsuttiin Mariedaliksi, oli paljon niitä komponentteja joita tarvittiin lasin valmistamiseen. Nämä olivat hiekka, polttoaine ja toimiva satama. Ei kestänyt kauan ennen kuin hän aloitti rakennustoiminnan alueella ja rakennutti useamman talon. Vuoden 1847 alussa Ehnqvist anoo Senaatilta lupaa lasi- ja fajanssitehtaan perustamiseen. Uusi lasitehdas aloitti toimintansa jo lokakuussa 1848. Siitä lähtien käytettiin myös uutta nimeä Sandnäs.

Tuotteet
Tuote joka piti tehdasta pystyssä oli ikkunalasi. Suomen kaupunkeja koettelavat tulipalot vaativat melko isoja määriä uusia ikkunalaseja. Toinen tärkeä tuote oli lasipullo. Yksi muotti on säilynyt ja se sijaitsee Munsalan museossa. Uudessakaarlepyyssä oli 1800-luvun lopussa kaksi olutpanimoa ja apteekki, jotka olivat suuressa lasipullotarpeessa. 

Kesäkolonia
Monet isoimmista kaupungeistamme etsivät sotien jälkeen paikkaa, jossa voisi pitää jonkinlaista toimintaa kaupunkien vähempiosaisille kouluikäisille. Elintarvikkeiden ja useimpien asioiden puute vaati isoja ponnisteluja. Silloinen Vaasan kaupunginsihteeri ja myöhemmin kaupunginjohtaja tuli Vexalaan keskustelemaan mahdollisesta maan ostamisesta kesäkoloniaa varten. Tämänlaiselle ruotsinkieliselle toiminnalle oli sodanjälkeisessä Vaasassa iso tarve. Rakentaminen sai vauhtia ja valmistui 1951. Toiminnan tavoitteena oli antaa lapsirikkaiden perheiden lapsille mahdollisuuden viettää viikon tai pari raikkaassa ympäristössä ja tarjota heille aterioita.

Myöhemmät vuodet
Sitä mukaan kun maan talous parantui ja elintarvikkeiden puute väheni, myös Vexalan "terveysviikkojen" tarve vähentyi. Sandnäsille haluavien lasten määrä vähentyi. Selvää nousua näki 80-luvulla aloitetuista teemaviikoista. Vuonna 2001 järjestettiin Sandnäsin viimeinen kesäleiri. Talo seisoi tyhjänä mutta vaati toimenpiteitä. Tähän kaupungilla ei ollut varaa, joten alue päätettiin myydä eräälle Uusikaarlepyyn yritykselle 2005.